Takana on taas yksi hullun pitkä viikonloppu, joka 36 tunnin tallilla olon ja keilailun jälkeen huipentui sunnuntai-iltana siihen, että tajusin tänään kello 16.00 olevan kahden työn deadlinen. Mikä tarkoitti siis työskentelyä puoli kahteen asti ja kaiken ei pakollisen skippaamista tänään. Sain kuin sainkin molemmat tehtyä ja palautettua, ajallaan.
Sitten, kauhean juoksemisen ja panikoinnin jälkeen kävelen kohti kiltahuonettamme ja ehdin hengähtää kunnolla. Ympärillä on pimeää, tuuli on viileä, mutta ei kylmä. Tiedän, että tällä viikolla ei ole enää mitään kriittistä. Kiltahuoneellamme eli tuttavallisemmin ASkissa on yliopiston ja killan välinen yhteyshenkilö, jonka kanssa puhumme yliopiston uudistumisesta. Illan lopettaa kulttuuritoimikunnan kokous. Killat ovat hauskoja yhteisöjä. Kasa toisilleen tuntemattomia ihmisiä lyödään yhteen ja oletetaan, että kaikki tulevat keskenään toimeen. Parasta on, että yleensä niin käykin. Tokikin melkein puolet jokaisesta aloittavasta vuosikurssista keskittyy pelkästään opiskeluun, mutta kiltatoiminnasta ja opiskelijaelämästä kiinnostuneet ihmiset tulevat lähes poikkeuksetta toimeen keskenään. Tosin ainakin meidän vuosikurssilla myös ne ei opiskelijaelämästä kiinnostuneet kuuluvat porukkaan ja melkein kaikki tosiaan tulevat kaikkien kanssa toimeen.
Itse pelkäsin opiskeluja aloittaessani, etten saisi yliopistolta yhtään kavereita. Istuisin yksin jokaisen lounaan, luennot, laskarit ja hengailisin bileissa seinäruusuna itsekseni. Miten vääräksi se pelko osoittautuikaan. Ei minua kukaan ole kotoa tullut hakemaan, mutta kavereita on kyllä. Sellaisia ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa melkein kaiken. Tiedän, että yhdellä viestillä saan aina apua. Puolentoista vuoden aikana olen syönyt kaksi kertaa yksin, nekin sen takia, että olen käynyt syömässä liian erikoiseen aikaan. Missä tahansa tapahtumassa koko meidän vuosikurssi päätyy lopulta aina samaan paikkaan. Ja tiedän, että olen saanut ystäviä, joille voin soittaa kymmenen vuoden päästä, jos tarvitsen apua ja he auttavat edelleen.
Olen iloinen, että lähdin mukaan opiskelijajuttuihin, ja että olen uskaltanut tutustua ihmisiin. Lisäksi tiedän tehneeni oikean päätöksen, kun lähdin täysillä mukaan kiltatoimintaan enkä vain paijaa hevosia kuutta päivää viikossa. Katsotaan mitä ensi vuosi tuo tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti