Yritätte tehdä tärkeää ryhmätyötä. Aikataulu painaa päälle ja jotain pitäisi saada valmiiksi. Työn keskeyttää kerta toisensa jälkeen joku tai jokin ja kello käy. Kuulostaako tutulta?
Täytyy myöntää, että normaalisti tai ainakin ennen olisin hermostunut, ollut se, joka käskyttää muita. En tiedä, olinko tänään vain liian väsynyt vai enkö muuten vain stressaa niin helposti, mutta meillä oli järjettömän hauskaa.
Työhetki oli oikeasti katastrofi jo ennen alkamistaan. Päätimme mennä kiltahuoneellemme, jossa todistetusti on melko mahdotonta saada mitään järkevää aikaiseksi. Tehtävän teon sijaan aloitimme muokkaamalla kuvia Paintilla. Jo se kertonee tarpeeksi tekemisen laadusta ja hyödyllisyydestä. Kun lopulta pääasimme aloittamaan työtä, joka toinen minuutti joku tuli keskeyttämään tai joku meistä kiinnitti huomiota johonkin epäoleelliseen. Alkuun se ei häirinnyt ketään, mutta muutamien kertojen jälkeen jokainen vuorollaan huomautti, ettei työ edennyt. Sehän ei tietenkään vaikuttanut keskittymiseen mitenkään, ainakaan positiivisesti. Sen jälkeen alkoi pelleily, jotta olisimme päässeet häiriötekijöistä eroon. Ei sekään auttanut, mutta ainakin meillä oli kauhean hauskaa.
Olen aina ollut kova stressaamaan ja pientä perfektionismiakin on ollut havaittavissa. Viime aikoina olen huomannut olevani rennompi ja nauttivani useammin siitä hetkestä. Tosin usein se johtaa siihen, että myöhemmin on sitten kiire, mutta väitän, että elämä on silti hauskempaa näin. Sitä paitsi, kukaan ei halua sitä niuhottajan leimaa.
Saimmeko me lopulta työn tehtyä? Emme, jaoin sen Drivessa kaikille ja katsotaan mitä saadaan valmiiksi ennen deadlinea. Harmittaako? Ei, olen taas kerran iloinen siitä, että pääsin opiskelemaan AS:lle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti