Oli yksi tiistainen ilta lokakuussa, kun päätin kirjoittaa lyhyen tekstipätkän. Olin miettinyt sitä melkein kaksi viikkoa, mutta edellisellä viikolla olin saanut vähän lisää rohkaisua ja maanantaina viimeisen sysäyksen. Se tekstipätkä muutti tämän vuoden suunnitelmani, tai oikeastaan loi ne. Hain killan hallitukseen kulttuurimestariksi. Kaksi päivää myöhemmin oli vaalikokous. Jännitin ihan hirveästi, vaikken tiennyt miksi. En ollut edes varma, oliko hakeminen hallitukseen ihan viisasta. Etukäteen vastaehdokastani oli tunnuttu hehkuttavan varsinkin phuksien keskuudessa ja eniten pelkäsinkin varmaan sitä tunnetta, jos en olisi toivottu. Pelkoni ei toteutunut ja lopulta äänestys ei ollut edes tiukka, kun eroa oli melkein 30 ääntä.
Välissä melkein jo kaduin asiaa. En tiennyt, miten saisin ajan riittämään, miten ehtisin kaiken, miten osaisin kaiken. Mutta nyt olen asiasta iloisempi kuin pitkään aikaan mistään muusta. Onneksi kirjoitin sen hakemuksen silloin. Onneksi jännitin vaalikokousta. Onneksi, onneksi tulin valituksi! Ja miksikö? Koska tätä vuotta on kulunut täsmälleen 18 päivää. Niistä päivistä olen viettänyt yhdeksänä aikaa killan tapahtumissa, sisältäen kahden päivän hallitusvaihdon ja risteilyn. Ja ne yhdeksän päivää ovat olleet aivan käsittämättömän hauskoja, ihania, hienoja ja upeita päiviä. Toden sanoakseni, en malta odottaa loppuvuotta.
Muutama sana hallitusvaihdosta vielä. Se on asioita, joita ei kuulu liikaa levitellä. Voin silti jotain kirjoittaa ylös. Ensiksikin se kaikki vaiva, mitä vaihdon eteen nähdään. Vanha hallitus järjestää koko jutun ja meille oli kehitelty oikein tarina, jonka teeman mukaisesti olimmekin pukeutuneet rock-bändiksi. Joskus on hauska irrottautua omasta roolistaan ja tehdä jotain vähän erilaista. Vaihtopäivä edusti minulle juuri sitä. Samalla se luo tiiviin ryhmähengen ja kun heti aluksi näkee kaikki muutenkin kuin siistin tyylikkäinä kokouksissa, voi todella olla oma itsensä. Toisekseen, kukapa ei haluaisi olla suorittamassa toinen toistaan hauskempia tai hullumpia tehtäviä kaveriporukalla. Itse en ainakaan jättäisi välistä ikinä, kun sellainen vaan on mahdollista. Meillä joka tapauksessa oli käsittämättömän hauskaa ja lopulta sitsaaminen kahden eri hallituksen kanssa kyllä kruunasi vaihdon.
Toinen iso tapahtuma oli risteily ystäviemme teologien kanssa. Tosin kun teologit eivät olleetkaan C-kannella ja kulkivat laivalla ilman haalareita, emme me meinanneet heitä löytää ja niinpä AS:n porukka vietti kaksi iltaa laivalla suurimmaksi osaksi keskenään jutellen ja pelaten. Hauskaa meillä oli, sitä ei varmaan kiellä kukaan ja lähden koska vaan uudestaan. Tukholmassa kävimme muuten syömässä mahtavassa buffetissa, jossa oli neljä erilaista buffet-pöytää: kiinalaista, salaattia, sushia ja jotain lämpimiä ruokia, mistä emme olleet ihan varmoja, mitä ne olivat. Kaikki tämä juomineen ja jälkiruokineen maksoi vaivaiset 95 kruunua eli pyöreästi kymmenen euroa.
Pikaisella laskutoimituksella tähän jää vielä monta päivää kiltatapahtumia ennen kuin yhdeksän on täynnä. En aio jokaisesta alkaa kertoa, mutta yhteistä jokaiselle tapahtumalle on se iloinen ja hyväntuulinen ilmapiiri, joka on läsnä kaikissa teekkaritapahtumissa, missä olen ollut. Tiedän nyt, että oli oikea ratkaisu lähteä opiskelemaan ja ottaa osaa opiskelijaelämään, vaikka se pelotti ja jännittikin. Oli myös oikea päätös hakea killan hallitukseen, sillä se ei tee vuodesta ainakaan tylsempää. Iloinen? Kyllä.
