Lauantaina juhlittiin KIKin satasia ja niitä oli etukäteen hehkutettu pitkältä syksystä. Itse pääsin hypetykseen mukaan hallitusvuoden alussa ja edelliset kolme kuukautta Cuubis 100 on tullut esille kerran jos toisenkin. Juhlista kuultiin huhuja kuusi numeroisesta budjetista aina ilotulitukseen asti. Mitään faktojahan ei vuodettu liian aikaisin, joten juhlakansa eli jännityksessä. Kokkareiden ja pääjuhlan sijainti oli tiedossa aikaisessa vaiheessa, mutta jatkojen ja silliksen paikat pysyivät salaisuuksina ihan viime hetkille asti. Jatkopaikka itse asiassa julkaistiin vasta pääjuhlassa, mutta siitä lisää myöhemmin.
Ennen juhlaa ainakin itselläni olivat fiilikset kuin ennen vanhojen tansseja konsanaan. Kaikki yksityiskohdat oli suunniteltu viimeisen päälle, tai ainakin melkein. Ompelin AYY:n nauhasta ruusuketta vain varttia ennen lähtöä. Kokkareilla oli oikein leppoisa tunnelma, skumppa virtasi ja puheensorina täytti päälafkan (tai mikä Kandikeskus se ikinä onkaan). Kiltaporukalla otettiin kuvia ja törmäsin vanhoihin tuttuihin.
Lyhyt bussimatka Barona Areenalle täyttyi jännityksestä. Joku päätti perustaa KIK100 ryhmän Telegramiin ja sehän räjähti sitten samantien. Tuhannesta juhlavieraasta kaksisataa mahtui mukaan, mutta kun "kaikki tärkeimmät" taisivat olla kutsuttuna, ryhmä täyttyi mitä erikoisimmista kuvista illan ja yön aikana.
Muutama kuva juhlapaikalta oli vuotanut kokkareiden aikana ja tunnelma busseissa oli varsin odottava. Odotus myös palkittiin, kun lopulta pääsimme astumaan Barona Areenan jäälle: kaikkialla oli vaaleanpunaista (KIKin väri) ja todella tyylikästä. Löysimme pöytämme nopeasti ja vähitellen väki alkoi kerääntyä pöytiinsä. Meillä oli erinomainen pöytäseurue: killan nykyistä hallitusta sekä muutama muu aktiivi, esim. viime vuoden hallituksesta.
Itse juhla oli "tavallinen" vuosijuhla. Toki puheet olivat erityisen juhlavia ja ohjelma vastasi huhuttua budjettia. Ruokakin oli keskimääräistä parempaa ja niin hienon nimistä, etten edes yritä muistella mitä se oli. Alkuruokana oli jotain katkarapumössöä, oikein maukasta sellaista. Pääruokana bataattimuussia ja ylikypsää karitsaa, joka oli myös hyvää. Jälkiruokana jotain tiramisun kaltaista, hyvää sekin. Juhla eteni tavallisella kaavalla lauluineen ja muine perinteineen. Juhlan lopuksi nähtiin hieno KIK100 kollaasi ja sisäilotulitus. Perinteiset tanssit oli jätetty pois ja sen sijaan Boston Promenade laittoi juhlaväkeen liikettä. Jotkut jatkojen etkot bussikyytejä odotellessa olivat oikein mainiot, vaikkakin itse olisin mielelläni tanssinut vähän valssiakin.
Mainitsinkin jatkoista jo aiemmin. Se on ehdottomasti yksi niistä asioista, joista tullaan puhumaan vielä pitkään. Ensimmäisissä infomaileissa kehotettiin ottamaan uima-asu mukaan ja painotettiin, että uima-asu uimiseen, ei saunomiseen tai muuhunkaan vapaaehtoiseen käyttöön. Niinpä oli melko selvää, että uima-asua tarvittaisiin, mikä tarkoittaa tietysti uimista ja tähän aikaan vuodesta uimahallissa. Koska jatkopaikka oli salaisuus, sitä piti heti alkaa selvittää ja nopeasti alkoikin kiertää huhu, että jatkot pidetään Kirkkonummen uimahallissa. Tähän tulokseen päädyttiin, koska Kirkkonummen uimahallilla oli juhlissa sponsoripöytä. Ja uimahalli oli suljettuna lauantaina iltapäivästä eteenpäin "uimakilpailuiden takia". Kyseisen uimahallin paremmin tuntevien epäilyksista huolimatta aika pitkälti koko juhlakansa oli sitä mieltä, että jatkot pidetään siellä. Perjantaina meidän hallituksesta muutamat huomasivat, että Flamingo Spa on myös suljettu yksityistilaisuuden takia lauantaina. Siinä vaiheessa kävi mielessä, että meitä on jäynätty ja menemme Flamingoon, mutta koska Flamingo Spalla ei ollut pöytää, kaikki olivat varmoja Kirkkonummen uimahallista. Pääjuhlan alussa käytiin läpi käytännön juttuja ja kun päästiin jatkojen juomalipukkeisiin, juontajat olivat hetken hiljaa ja sitten maailman luokan tyyliin julistivat "Ja jatkot eivät ole Kirkkonummen uimahallissa. Vaan ... Flamigo Spassa!!" Kahdeksansataa ihmistä alkoi hurrata siinä kohtaa.
Jatkoille siirryttiin busseilla, joissa tarjoiltiin subeja ja olutta. Siitä saatiin melkein sitsit aikaan, kun bussimatka aloitettiin protestoimalla Cuubiksen perinnettä vastaan ja laulettiin Ikuisen teekkarin laulu. Melkein sitsit ne olivat, koska se pitäisi laulaa viimeisenä. Mutta me lopetimme pääjuhlan siihen bussissa ja aloitimme sitten jatkoja laulelemalla bussikuskin iloksi. Flamingossa meitä odotti vielä juustohampurilaiset, joista olin saanut etukäteen vihiä Mäkkärissä työskentelevältä ystävältäni. Hampurilaisen jälkeen piti hankkiutua eroon iltapuvusta ja juhlakampauksen koristeista ennen suihkun kautta altaaseen suuntaamista. Pojat kovasti hämmästyivät, kun en välittänyt meikin pois pesemisestä ja kampauksen kastumisesta. Mutta arkisinkin saatan lähteä kotoa lökäreissä, hiukset nutturalla ja ilman meikkiä, joten eipä hirveästi jaksanut kiinnostaa.
Ainoa ikävä puoli allasbileissä oli, että porukkamme ajautui erilleen bussimatkalla ja ilman puhelimia oli hyvin sattumanvaraista löytää tuttuja noin 500 ihmisen joukosta. Onneksi sattumaa oli matkassa runsaasti, koska tuttuja löytyi oikein hyvin. Vähän aikaa onnistuin pysymään kiltaporukassa, sitten jäin puhumaan lukiokaverini kanssa ja muut olivat sillä aikaa kadonneet ihmisjoukkoon. Pitkään en joutunut olemaan yksin, ennen kuin törmäsin kaveriini, joka oli myös kadottanut muut tuttunsa. Niinpä me kaksi yksinäistä vietimme loistavan tunnin kahdestaan. Kyseessä oli aika läheinen ystäväni lukiosta, joten oli oikeastaan ihan hauskaakin viettää aikaa pitkästä aikaa. Vaikkakin kostean illan jälkeen uima-altaassa. Ideat olivat 5/5. Jatkojen lähestyessä loppuaan, ihmiset alkoivat siirtyä pukuhuoneisiin ja busseille, itse taas törmästin yhteen kiltalaiseeni, jonka kanssa vietin hulvattoman viimeisen puoli tuntia. Hänen kanssaan en koskaan ollut suuremmin viettänyt aikaa, toki tunsimme toisemme, joten olin oikeastaan yllättynyt, miten hyvin meillä synkkasi. Meillä oli todella hauskaa. Lähinnä leikimme vesisotaa ja hän yritti saada minut veden alle. Lopulta noin 10 minuuttia ennen viimeisiä busseja lähdimme vaihtamaan vaatteet ja suuntasimme sitten Otaniemeen jajatkoille.
Jajatkot olivat vähän hiljaisemmat. Löysin sieltä yhden kaverini, mutta mitään tekemistä ei oikeastaan ollut, joten lähdimme Etnolle, josta suuntasin nopeasti kotiin nukkumaan, koska aamulla oli koulukisat.
Ehdottomasti yksi elämäni hauskimpia päiviä, ei voi muuta sanoa. Jälleen kerran olen iloinen, että olen teekkari.