Tänään oli perinteinen Laskiaisrieha Ullanlinnanmäellä. Viime vuonna lähdin sinne vähän ajatuksella, että kai siellä pitää käydä katsomassa. Tänä vuonna tiesin, että tapahtuma on hauska ja lähdinkin sinne innoissani.
Tänä vuonna teimme killan kanssa ajokin mäenlaskukisaan. Perinteinen säädetty ajokki, jossa oli kannustuspaketissa tulleet minisukset kiinnitettynä vaihtolavaan, reunoille ruuvattiin autonrenkaat koristeeksi ja päälle kaksi työtuolin penkkiä. "Tein itse ja säästin" on todella tyypillistä kaikelle AS:n tekemiselle. Toisaalta killassa on säätökulttuuri, jonka hengessä näitä asioita tehdään. Koko rinne oli järkyttävän jäinen ja oikeasti pelkäsin hetken, ettei lasku pääty hyvin. Lopulta mäenlaskuväline ei päässyt edes maaliviivan yli, koska kitka oli liian suuri. Ajokki ei edes päätynyt etuperin rinnettä alas, koska jossain kohtaa oli pientä ongelmaa ja ajokki hakeutui aina takaperin. Pääasia oli kuitenkin, että kuskit pääsivät alas yhtenä kappaleena.
Me muutkin päädyimme laskemaan mäkeä. Vähän jännitti lähteä jäiseen mäkeen, mutta liukuri on huomattavasti pulkkaa hallittavampi laskuväline. Ensimmäisellä kerralla piti kokeilla letkaa, joka toimikin puoleen väliin rinnettä ihan hyvin. Tosin vauhti oli sellainen, että heikompaa hirvittäisi ja itsekin vaan hengittelin, koska edessä oli melko paljon ihmisiä pehmusteena, jos johonkin olisi törmätty. Puolessa välissä rinnettä alkuletkan pulkat joutuivat hidastamaan toisen laskijan väistämiseksi. Siinä kohdassa me liukureilla laskeneet sitten ajauduimme rinnalle ja koko letka oli linkussa. Onneksi siinä kohtaa tajuttiin jokainen päästää irti ja pääsimme turvallisesti mäen alle. Aika hurjaahan se meno oli, joten oli pakko laskea useamman kerran. Kertaakaan ei kyllä päästy alas samassa muodostelmassa kuin lähdettiin, mutta hauskaa oli silti. Ilta jatkui sitten vielä pizzan kautta vähän jatkoille ja siinä kohtaa kun muut suuntasivat Gravitaatioon, itse lähdin lukemaan todennäköisyyslaskentaa.
Varmasti monessa muussakin porukassa tuolla olisi ollut hauskaa, mutta kyllä silti olen taas kerran iloinen opiskelupaikastani. Violetti on hyvä väri.
Jouduin kyllä illalla selvittelemään päätäni. Ihminen, jonka kanssa luulin, että olisi ollut jotain enemmän käyttäytyikin tänään niin, että oli selvää, että olin tulkinnut väärin jonkin asian. Mitäänhän ei tapahtunut, mutta ei se silti kivaa ole. No, ei auta kuin jatkaa elämää, näitä tulee ja menee ja onneksi tässä kohtaa tuli selväksi, jotta a) asiasta ei tullut isompaa tai b) se ei vaikuta kehenkään muuhun.
Stay positive!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti