Miten niin rauhallinen ja rauhoittava juhlapyhä? Itse vietin vauhdikkaan ja tapahtumarikkaan pääsiäisen, johon kuului töitä, kavereita ja hevosia.
Oli vaikea muistaa, etteivät kaupat olekaan auki ja bussitkin liikkuu sunnuntaivuorojen mukaan, kun itse olin töissä kaikkina muina päivinä paitsi sunnuntaina. Oli aika rankkaa tehdä pitkän tauon jälkeen näin monta päivää tallia, mutta samalla ihanan vapauttavaa. Sitä paitsi minulla oli paras työkaveri, joten meillä oli oikein rattoisa pääsiäinen.
Lisäksi pääsin ratsastamaan kolmena päivänä, joten mikäs sen parempaa. Lyhyesti tunneista sen verran, että perjantaina Antti hyppäsi pieniä jumppatehtäviä oikein nätisti ja tunnista jäi hyvä fiilis. Sellainen, että mitä tahansa olisi voinut ylittää. Sunnuntaina odotin sitten ehkä liikaa, yritin liikaa, paineistin Anttia liikaa tai jotain, mutta hevonen tökkäsi kaikille esteille kerran ja muutenkin jouduin ratsastamaan jokaiselle esteelle varmistellen. Toki estekorkeus nousi perjantaista parikymmentä senttiä, mikä varmasti vaikuttaa myös. Oppiihan tuosta tietysti paljon enemmän, kun on pakko ratsastaa jokainen askel ja lähestyminen, mutta kovin hauskaa se ei ole. Sunnuntaina meinasin kaksi kertaa oikeasti pudotakin, toisella kerralla istuin jo kaulalla. Antti ei onneksi laskenut päätään alas. Viimeinen rata oli ihan hyvä, mutta perjantain kevyttä iloa se ei saanut aikaan. Varmaan siksikin, että haluaisin niin hypätä Simpalla tai Lassilla. Lauantaina menin puomeja Lempillä, joka oli uskomattoman hyvä. Harmitti oikein, että oli puomi tunti, koska Lempi leijaili kevyesti tehden kaiken, mitä pyysin ja olisin niin mielelläni ratsastanut koulua.
Mutta se ratsastuksesta. Hevosista lisään tähän sen verran, että sunnuntaina minun piti lähteä nopeasti tunnin jälkeen kotiin lukemaan tentteihin, mutta se ei tietenkään onnistunut. Sen sijaan istuin tunnin Simon karsinassa vain katselemassa sitä. Simppa söi heiniään rauhassa vieressä ja suurimman osan ajasta yritti syödä niitä jalkojeni alta. Meillä oli myös pitkä halihetki, josta nautimme molemmat luultavasti yhtä paljon. En vain ymmärrä, miten voin rakastaa jotain hevosta näin paljon. Ja toisaalta en ymmärrä, miten olen saanut luotua hevoseen tällaisen suhteen. Simppa on jotain, mistä olen joka päivä käsittämättömän kiitollinen. Vaikken saa sillä juuri koskaan enää ratsastaa, pelkkä sen läsnäolo saa minut aina iloiseksi.
Sunnuntai-illan vietin tallilla, mutta muina iltoina olin poikkeuksellisesti jossain muualla. Perjantaina tulin ajoissa kotiin syömään synttäriherkkuja vanhempieni kanssa. Lisäksi tein kouluhommia, mikä ei ollut niin mukavaa. Lauantaina meillä oli lukiokavereiden kanssa leffailta, ja kuten aina, hauskaa oli. Minusta on ihanaa, että pidämme lukioporukan kanssa edelleen yhteyttä. Toki suurin osa opiskelee Otaniemessä, mutta silti. Vanhat ystävät ovat aina vanhoja ystäviä, ja niistä kannattaa kyllä pitää kiinni. Maanantaina oli killan hallituksen kokous, jossa oli sitten uudempia ystäviä, joiden kanssa kokouksen jälkeen päädyttiin pelaamaan kokouksen isännöineen hallituslaisen soluhuoneen ovella beerpongia. Jotenkin tällainen toiminta kuvastaa niin hyvin Otaniemessä vallitsevaa ilmapiiriä. Kaikki ideat ovat hyviä ideoita, niin kauan kuin ketään ei vahingoiteta, lakia ei rikota ja kaikilla on hauskaa. Ja hauskaa meillä olikin. Wappufiilis alkaa nousta, joten sitä odotellessa.
Tänään pidin oman yksityisen pääsiäislomani, ei istuin kotona lukemassa tenttiin Ben&Jerry's purkin kanssa. Kovin hyvin lukeminen ei onnistunut sadan muun hoidettavan asian välissä, mutta en jaksa stressata. Uusinta on kuukauden päästä ja toisaalta kaikki kurssit menee kyllä läpi ennen valmistumista. Kunhan sen verran saa noppia keväältä, että Kela on tyytyväinen.
Wapusta puheenollen. Tenttiviikon jälkeen eli perjantaina me aloitetaan "virallisesti" Wappu 2015. Kolme viikkoa. Olen kuollut.